Koska Australia on elänyt täysin eristyksissä kaikelta ulkopuoliselta vaikutukselta, on siellä aikojen kuluessa kehittynyt aivan omat kasvi- ja eläinmaailman muotonsa, aina kengurusta eukalyptuspuuhun.
Kun 1800- luvun brittiläiset siirtolaiset toivat mukanaan kotimaisia kasveja ja eläimiä, alkoi kaikki muuttua. Samalla kun Euroopasta tuli vehnää, lampaita ja nautakarjaa Australiaan, tuli mukana myös rikkaruohoja, raatokärpäsiä ja loispunkkeja muutama kaniini sieltä täältä. Tuolloin kukaan ei osannut uneksiakaan tulevista ikävyyksistä.
Esimerkiksi vuonna 1859 muuan varakas tilanomistaja Thomas Austin päästi maatilallaan vapaaksi 24 kaniinia. Aikomuksena hänellä oli harjoittaa huvimetsästystä, mutta tietämättään hän laittoi alulle yhden maailman tuhoisimmista eläimen aiheuttamista vitsauksista.
Australiassa kaneilla ei ole luonnollisia vihollisia, runsaasti ruokaa ja vähän tauteja, alkoi niiden lukumäärä lisääntyä räjähdysmäisesti. Jo muutamassa vuodessa niitä oli miljoonia. Ne söivät maat autioiksi aiheuttaen jopa useiden lajien häviämisiä, ja levittäytyivät mantereen yli "harmaana hyökyaaltona", kuten tuolloin tapahtumaa kuvailtiin. Jälkeensä ne jättivät vain autioita laitumia ja vararikkoisia karjankasvattajia.
Kanien levittäytymistä yritettiin estää rakentamalla mantereen poikki menevä aita, jolla saataisiin ongelma pysymään etelässä, eikä leviämään pohjoisempaan. Aitoja rakennettiin myöhemmin lisääkin, mutta ei niillä suuremmin ollut vaikutusta kanien liikkumiseen ja leviämiseen.
Suuria määriä kaneja tapettiin; myrykettiin, loukutettiin, kaasutettiin ja räjäytettiin. Miljoonia kaneja pyyhkäisi silti autiomaan kaltaisen Nullarborin tasangon halki. Kanien eteneminen oli hirveä. Pahimmat tappiot kärsivät karjankasvattajat. Uuden Etelä-Walesin länsiosissa kolme miljoonaa hehtaaria oivallista maata hylättiin käyttökelvottomana tomukuoppina ja lampaiden määrä laski 20 vuodessa 15 miljoonasta puoleen. Vuoteen 1930 mennessä nämä tuhot olivat aiheuttaneet jo yli 3000 miljoona markkaa vuodessa.
Vuosina 1950-51 CSIRO:n tiedemies päästi valloilleen kaniineja tuhoavan myksomatoosi-nimisen taudin, jota levitti nopeasti lentävät pienet hyönteiset. Jo muutamassa viikossa kaniruttoepidemia oli aiheuttanut 80-90 prosenttisen kuolleisuuden kaniinien keskuudessa. Kolmessa vuodessa vitsaus oli ohi ja kiusatut maat virkosivat eloon. Vaikka tästä epidemiasta on jo aikaa, kaniinit ovat yhä suuri vitsaus Australissa nykypäivänäkin.
Kanit osaavat halutessaan olla melkoisia tuhoeläimiä, sen allekirjoitan ehdoitta. Sen lisäksi että ne löytävät helposti ruokaa ja syövät ja jyrsivät mitä erilaisimpia asioita ravinnokseen, ne lisääntyvät hurjaa vauhtia. Ja se kuoppien ja kolojen määrä, mitä jo neljä kania saavat aikaan puutarhassa. En halua kuvitellakaan enempää.
Luultavasti jokainen kaninomistaja voi siis kuvitella tuskan, jonka australialaiset kokivat kaniinien tehdessä siellä tuhojaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti